Juha Vainion laulussa Vanhoja poikia viiksekkäitä kävi niin, että Nestori Miikkulaisen morsian häipyi. Laulun mukaan "näin tuuliseen saareen ei naista saa asettumaan".
Laulun esikuva, Nestori Reponen, asui Puumalan Lintusalon saaressa, puolen kilometrin päässä paikasta, jossa nyt asumme. Ei tämä mikään erityisen tuulinen saari ole. Ihan tavallinen: silloin tuulee kovaa, kun tuuli on hurjana eikä sillä ole esteitä matkassa.
Esimerkiksi päärakennuksemme pihaan tuuli pääsee koillisesta pitkin peltoja puhaltaessaan ja Nestorin saunarantaan lounaasta pitkin Saimaan Vetojakoa rymytessään.
Nestorin aikana Saimaan saaristossa alkoivat ihmisen elinmahdollisuudet niukentua. Nuoret lähtivät hankkimaan koulutusta ja leveämpää leipää. Pientiloilla ei ollut enää tulevaisuuden näkymiä.
Mieheni vanhemmilla oli parhaimmillaan neljä lehmää, hevonen ja muutama kana. Loppuvuosina lehmiä oli enää yksi. Peltoa oli kaksi hehtaaria. Minusta he elivät onnellisina, vaikka mitään mukavuuksia sähköä, puhelinta ja töllötintä lukuun ottamatta ei ollut.
Tämä pientila palveli meidän perheen kesäpaikkana 25 vuotta sen jälkeen, kun vanhukset muuttivat kirkolle vanhusten rivitaloon. Pari vuotta sitten me muutimme mieheni kanssa tänne kaksistaan pysyvästi asumaan. Lapset ovat jo aikuisia. Mukaan tuli vain kaksi koiraa, jotka saivat täällä heti kolmannen kaverikseen.
Emme me suinkaan ole vielä eläkkeellä! Me paiskimme yhä töitä. Tietotekniikka ja Saimaan kehittyvä matkailu antaa taas elinmahdollisuuksia Saimaan saaressakin. Nestorin morsian on palannut takaisin!
