Törkeitä vapaa-ajan kalastajia

Luonnonsuojeluliiton Ilpo Kurosen mielestä 23 kalastusosakaskunnan hakemukset poikkeusluvista olivat "törkeitä". Asialla olivat kuulemma "jotkut vapaa-ajan kalastajat".

Osakaskunnat hakivat oikeutta kalastaa keväällä verkoilla sellaisissa Saimaan kolkissa, joita ne eivät olleet halunneet mukaan vapaaehtoisiin kalastuskieltosopimuksiin. Hallitus kielsi sitten asetukella verkkokalastuksen näillä alueilla.

Kysehän on norpasta. Kuutit ovat keväällä niin pieniä, että ne voivat takertua verkkoihin ja hukkua. Verkkokalastuskielto alkaa 15. huhtikuuta ja päättyy 30.6.

Sen mitä minä osakaskuntien väkeä tunnen, he ovat vanhoja savolaisukkoja, jotka ovat koko ikänsä hankkineet huomattavan osan ruuastaan Saimaasta. Aivan kuten teki Nestori Miikkulaisen esikuvakin, Nestori Reponen.

Ukkojen mielestä on päinvastoin törkeätä, että joku kaupunkilaisherra yrittää kieltää heiltä ikiaikaisen kalastusoikeuden omilla vesillä. Vähän samaan tapaan kuin saamelaisten mielestä olisi törkeää, jos joku yrittäisi kieltää heiltä poronhoidon.

Moni on ihmetellyt - minäkin - miksi eteläsavolaisista ruokakaupoista ei saa kuin kirjolohta ja norjan lohta, vaikka asumme kalaisien vesien äärellä.

No, kun maalaiset ovat tottuneet hankkimaan kalansa suoraan järvestä. Etelä-Savossa ei osata käyttää kaikkeen rahaa. Se on yksi syy siihen, miksi maakunta näyttää tilastoissa köyhemmältä
kuin on.

Ylemmässä kuvassa on Nestori Reponen tulossa verkonlaskusta joskus 1970-80-luvun vaihteessa. Kuvan otti kalakaveri, Tapio Tegelberg, joka asuu nykyään Nestorin torpassa.

Alemmassa kuvassa on Nestorin verkkokoppi, joka sijaitsi Nestorin saunarannassa. Samassa rannassa on nykyään Nestorinrannan Nestorin maja. Verkkokoppi on kadonnut kauan sitten.

Tämäkin kuva on Tapio Tegelbergin arkistosta.

Kuka suojelisi Nestori Miikkulaista?

Tarjosin reilu viikko sitten sunnuntaina (13.3.) Helsingin Sanomille mielipidekirjoitusta, jossa käsiteltiin norppa-asiaa Saimaan asukkaiden näkökulmasta. Kun sitä ei ollut julkaistu keskiviikkoon mennessä, soittelin perään.

Juttu luvattiin julkaista, kunhan poistan tekstin alusta Pentti Tiusasen ja muotoilen alun uudelleen. Tein niin saman tien. Ja laitoin alkuperäisen Länsi-Savoon, jossa se julkaistiin heti perjantaina 18.3., kuten myös Itä-Savossa.

Soittelin taas eilen maanantaina (21.3.) Hesariin kysyäkseni, millä perusteella kirjoitusta ei julkaista. Oli kuulemma jonossa. Tänään tiistaina 22.3. se sitten oli lehdessä. Alkuun oli lisätty pöhkö viittaus Hesarin lauantaiseen (19.3.) uutiseen, joka käsitteli neutraalisti verkkokalastuskieltoa koskevia sopimuksia. En kai minä nyt niitä moiti?

Alusta oli otettu myös pois pari lausetta, jossa käsittelin sitä, kuinka ihmisten viisaus kaikkiin asioihin kasvaa, mitä  kauempaa he niitä katsovat.

Seuraavassa alkuperäinen, Länsi- ja Itä-Savossa 18.3. julkaistu teksti:

Kuka suojelisi Nestoria?

Kansanedustaja Pentti Tiusanen päätti Saimaan kotitarvekalastajia vastaan suunnatun mielipidekirjoituksensa (LS 9.3.) tahattomasti lauseeseen: ”Juha Vainion pelko tulee estää, Nestori Miikkulaisen ei tule jäädä lajinsa viimeiseksi.”

Tahattomasti siksi, että Tiusasen ei ollut suinkaan tarkoitus puolustaa Saimaan saariston kotitarvekalastajaa, joka Nestori oli, vaan päinvastoin uhrata hänet norpan suojelun nimissä. Tiusanen muisti laulun sanat väärin.

Tiusanen tuli osuneeksi norppasodan ytimeen: uhrataanko Nestori Miikkulainen norpan varjolla vai turvataanko myös Nestorille elämisen oikeus Saimaalla.

Juha Vainion laulussa Nestori Miikkulainen ja norppa ovat vielä sulassa sovussa ja samassa veneessä: kummastakin uhkaa tulla sukunsa viimeinen. Vasta viime vuosina kiihkeimmät luonnonsuojelijat ovat tehneet Miikkulaisesta norppakuolemien suurimman syntipukin.

Kyse ei ole vain keväisestä verkkokalastuskiellosta, vaan tavoitteena on kieltää verkkokalastus lopulta kokonaan. Esimerkiksi eräs norppatutkija sanoi minulle suoraan viime syksynä Oravissa, että Saimaan asukkaiden tulee norpan takia lopettaa ikiaikainen muikun kotitarvekalastuksensa.

Asetusluonnos 0,15 millin verkkolangan enimmäisvahvuudesta lopettaisi toteutuessaan suuremman kalan pyynnin Saimaan laajoilta norppa-alueilta pitkälti kokonaan jo toukokuusta alkaen.

Muilla pyydyksillä ei kotitarvekalastaja voi muikkua eikä juuri kuhaa ja siikaakaan pyytää.

Jos Miikkulaisen esikuva Nestori Reponen (1912-1982) olisi näkemässä, mitä kaikkea hänen nimissään nykyään puuhataan, hän kääntyisi haudassaan.

Nestori asui keskellä Saimaata Lintusalon saaressa ja elätti itsensä kyläseppänä ja kirvesmiehenä. Kuten kaikki muutkin saaristolaiset, myös Nestori sai tärkeän osan ravinnostaan Saimaasta. Muikku- ja kuhaverkot olivat järvessä tuon tuosta.

Vaikka enää omavaraistalous ei ole niin suurta maaseudulla kuin Nestorin aikaan, vieläkin sillä on merkitystä. Moni tulee toimeen vähällä rahalla, kun huomattava osa ruuasta tulee omasta kasvi- ja perunamaasta, itse pyydetystä kalasta, riistasta ja muista metsän antimista.

Saariston väki on käynyt kovin vähiin. Enää Nestorin kotikylässä asuu 10 ihmistä, kaikki olemme yli 50-vuotiaita.  Koko Puumalassa, Nestorin kotikunnassa, syntyi viime vuonna 7 lasta. Norppia syntyi sentään 9.

Näillä näkymin luonnonsuojelijoiden fundamentalistisiipi saa tahtonsa läpi piankin: Nestorin suku kuolee sukupuuttoon. Jäljelle jää sentään norppa.

Riitta Viialainen

Lintusalo, Puumala

Seuraavassa Hesaria varten tekemäni uusi alku, jota ei siis julkaistu sellaisenaan:

"Kuka suojelisi Miikkulaista?

Helsingin perspektiivistä on kovin helppo jaella tuomioita ”vapaa-ajan kalastajille” norppasodassa. Se on tietysti inhimillistä. Mitä kauempaa asioita katsotaan, sitä viisaammaksihan sitä tullaan kaikissa asioissa. Norppa-asiassa suurin viisaus on Brysselissä."

Ja tässä Hesarin toimituksen muotoilema alku:

"Kuka suojelisi Miikkulaista?

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin saimaannorppien suojelun kiristämisestä (Kotimaa 19. 3.). Helsingin perspektiivistä on kovin helppo jaella tuomioita vapaa-ajan kalastajille norppasodassa."

Morsian palasi tuuliseen saareen

Juha Vainion laulussa Vanhoja poikia viiksekkäitä kävi niin, että Nestori Miikkulaisen morsian häipyi. Laulun mukaan "näin tuuliseen saareen ei naista saa asettumaan".

Laulun esikuva, Nestori Reponen, asui Puumalan Lintusalon saaressa, puolen kilometrin päässä paikasta, jossa nyt asumme. Ei tämä mikään erityisen tuulinen saari ole. Ihan tavallinen: silloin tuulee kovaa, kun tuuli on hurjana eikä sillä ole esteitä matkassa.

Esimerkiksi päärakennuksemme pihaan tuuli pääsee koillisesta pitkin peltoja puhaltaessaan ja Nestorin saunarantaan lounaasta pitkin Saimaan Vetojakoa rymytessään.

Nestorin aikana Saimaan saaristossa alkoivat ihmisen elinmahdollisuudet niukentua. Nuoret lähtivät hankkimaan koulutusta ja leveämpää leipää. Pientiloilla ei ollut enää tulevaisuuden näkymiä.

Mieheni vanhemmilla oli parhaimmillaan neljä lehmää, hevonen ja muutama kana. Loppuvuosina lehmiä oli enää yksi. Peltoa oli kaksi hehtaaria. Minusta he elivät onnellisina, vaikka mitään mukavuuksia sähköä, puhelinta ja töllötintä lukuun ottamatta ei ollut.

Tämä pientila palveli meidän perheen kesäpaikkana 25 vuotta sen jälkeen, kun vanhukset muuttivat kirkolle vanhusten rivitaloon. Pari vuotta sitten me muutimme mieheni kanssa tänne kaksistaan pysyvästi asumaan. Lapset ovat jo aikuisia. Mukaan tuli vain kaksi koiraa, jotka saivat täällä heti kolmannen kaverikseen.

Emme me suinkaan ole vielä eläkkeellä! Me paiskimme yhä töitä. Tietotekniikka ja Saimaan kehittyvä matkailu antaa taas elinmahdollisuuksia Saimaan saaressakin. Nestorin morsian on palannut takaisin!