Muutin identiteettiä

Muutin tämän blogin nimen Majatalon emännäksi. Entinen nimi oli Nestorin Morsian. Muutoksen syy on identiteetin muutos.

Nestorin Morsian tämä oli siksi, että halusin kertoa Nestorin kaupunkiin paenneen morsiamen palanneen Saimaan saareen, koska Saimaan saari voi jo tarjota elämisen mahdollisuuksia naisillekin.

Nyt asun täällä kolmatta vuotta. Aamiaismajoitusta tarjoava yritykseni on alkanut vakiintua kahden kesän jälkeen ja uusia suunnitelmia pukkaa lisää. Minusta on tullut majatalon emäntä.

Kävin aamu-uinnilla

Tänä aamuna laituri oli peittynyt kuuraan ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kävin uimassa. 

Marraskuun kukkaloistoa

Muutamaa tuntia ennen pakkasten tuloa kasvimaalla näytti vielä tältä. Kuva on otettu 8. marraskuuta.

Kehäkukat jaksaisivat kukkia varmaan jouluun asti, jos ei olisi pakkasta.

Tässä huussissa on tyyliä

Tämä huussi sijaitsee eteläisellä Saimaalla upean, hiekkaisen Kyläniemen rannalla:

Eikö olekin tyyliä? Huussin lattia ja seinät on vuorattu italialaisella kivellä - joka ei ollut halpaa.

Minusta tämä kertoo siitä, että omistajat arvostavat kuivakäymälää.

Eläköön hajuton kompostikäymälä!

Omat kompostikäymälämme eivät ole näin hienoja, mutta kolmesta kahden seinät ja katto on jo maalattu. Ja kunhan vain ehditään, niiden viihtyisyyttä kyllä lisätään.

Vielä kerran: eläköön kompostoiva huussi!!

Mikä tämä on? Voiko sen syödä?

Tämmöinen oli tupsahtanut oven eteen muutaman metrin päähän nurmikolle. En löytänyt sienikirjoistani sitä. Korkeus on 18 cm ja lakin leveys 8,5 cm. Eniten se muistuttaa nuijakuukusta, mutta tämän lakki on aivan sileä. Vai ovatko piikit jo varisseet?

Tässä se pönöttää kuin joku patsas. (Nurmikko pitäisi näköjään leikata...)

Voisikohan tämän syödä? Poimin juuri elämäni ensimmäiset jauhosienet ja kun mielestäni ne eivät voineet olla muuta, söin ne. Olivat hyviä.

Tatit eivät ole enää mitään

Eilen löysin kolme ukonsientä, joista yksi oli valtava:

Miten tämän kuvan saisi oikein päin? En keksi.

Hyvä että mahtuivat koriin.

Voisiko tätä käyttää sateenvarjona?

Tässä kaikki kolme.

Suurin päätyi pannulle, muut kuivuriin.

Makutesti: ukonsieni päihitti matsutaken

Ei tullut palsamoinnista mitään. Matsutake päätyi pannulle. Löysin matsutaken jälkeen vielä ukonsienen ja testasimme toisen poikamme kanssa, kumpi on parempi. Oli ihmeellistä, kuinka erimakuisia sienet olivat, vaikka molemmat olivat herkullisia. Ukonsieni oli kummankin mielestä parempi. Aivan käsittämättömän hyvä.

Tässä on ukonsieni:

Löysin matsutaken!

Ehdin juuri ajatella, että nyt jos koskaan täällä pitäisi olla matsutakeja. Ja sitten, siinä se oli, vanhan metsätien reunassa. Täydellinen yksilö. Kuin suoraan sienikirjasta.

Tutkin ympäristön, mutta muita matsutakeja ei näkynyt. Ihan varmasti käyn huomenna läpi koko metsän suurennuslasilla!

Tässä vielä lisää kuvia matsutakesta ja muistakin sienistä, mitä osui koiria lenkittäessäni eteen metsäpolulla:

Miten matsutaken raskii syödä?? Voiko sen palsamoida?

Kymmenen syytä persujen jytkyyn

Näin Puumalan perukoilta tulee heti mieleen kymmenen syytä perussuomalaisten jytkyyn:

1. Hehkulamppuhullutus (energialamppu valaisee pihalla vasta, kun ihminen on jo poistunut paikalta).
2. Jätevesihullutus (maaseudun ihmisten annettiin tehdä kalliita ratkaisuja väärien tietojen varassa).
3. Ekomuovikassihullutus (biokassit ovatkin ympäristölle pahempia kuin tavalliset kassit).
4. Sähkölasku (vihreä energiauudistus otetaan tavallisen ihmisen lompsasta).
5. E10-bensiinihullutus (ei tarvinne selittää enempää).
6. Lihansyönnin demonisointi (perussuomalaisen miehen pitäisi ruveta rehuja syömään).
7. EU-nootit ja määräilyt (kuten norppa - etelän herrat luulevat tietävänsä meitä paremmin).
8. Pakkoruotsi (tiedämme tämän, vaikka Ruotsissa ei tiedetäkään).
9. Keskittäminen (kuntaliitokset, maalla asumisen demonisointi, "suuri on kaunista")..
10. Kreikka, Irlanti, Portugali... (tulee mieleen 90-luvun alun laman torjunta Suomessa ja mitä siitä seurasi).

Yhdestoista syy on ilmastomuutoksella moralisointi, mutta se on melkein kaikki nämä kymmenen yhteensä. Tuorein pahe on lemmikkieläimet, joiden ruuantuotannosta aiheutuu ilmastonmuutosta jouduttavia päästöjä. Kaiken muun vielä kestäisi, mutta ei tätä!

Ja vielä lisää ruotsia kouluun!

Herranen aika sentään. Nyt ne yrittävät vielä takoa lisää ruotsia koululaisparkojen päähän.

Euroopan neuvosto moittii Suomea siitä, että virkamiehet eivät pysty palvelemaan kunnolla ruotsiksi ja että ruotsin opetuksessa on ongelmia (radiouutiset tänään 13.4.2011).

Ja asian päällä oleva virkamies sanoo, että täytyy parantaa ruotsin kielen opetusta kouluissa. Voi itku sentään. Minä osasin ruotsia kuin vettä vaan lukion viimeisellä luokalla ja kirjoitin laudaturin. Mutta kun ei sitä kieltä tarvinnut sen koommin...

Kiinnostavaa, että näitä moitteita tulee Suomelle nykyään kuin liukuhihnalta milloin norpasta, nyt ruotsista ja seuraavaksi ties mistä. Jotenkin aina sopivaan aikaan, kun joku osapuoli täällä tuntee jääneensä alakynteen.

Kuka suojelisi Nestori Miikkulaista?

Tarjosin reilu viikko sitten sunnuntaina (13.3.) Helsingin Sanomille mielipidekirjoitusta, jossa käsiteltiin norppa-asiaa Saimaan asukkaiden näkökulmasta. Kun sitä ei ollut julkaistu keskiviikkoon mennessä, soittelin perään.

Juttu luvattiin julkaista, kunhan poistan tekstin alusta Pentti Tiusasen ja muotoilen alun uudelleen. Tein niin saman tien. Ja laitoin alkuperäisen Länsi-Savoon, jossa se julkaistiin heti perjantaina 18.3., kuten myös Itä-Savossa.

Soittelin taas eilen maanantaina (21.3.) Hesariin kysyäkseni, millä perusteella kirjoitusta ei julkaista. Oli kuulemma jonossa. Tänään tiistaina 22.3. se sitten oli lehdessä. Alkuun oli lisätty pöhkö viittaus Hesarin lauantaiseen (19.3.) uutiseen, joka käsitteli neutraalisti verkkokalastuskieltoa koskevia sopimuksia. En kai minä nyt niitä moiti?

Alusta oli otettu myös pois pari lausetta, jossa käsittelin sitä, kuinka ihmisten viisaus kaikkiin asioihin kasvaa, mitä  kauempaa he niitä katsovat.

Seuraavassa alkuperäinen, Länsi- ja Itä-Savossa 18.3. julkaistu teksti:

Kuka suojelisi Nestoria?

Kansanedustaja Pentti Tiusanen päätti Saimaan kotitarvekalastajia vastaan suunnatun mielipidekirjoituksensa (LS 9.3.) tahattomasti lauseeseen: ”Juha Vainion pelko tulee estää, Nestori Miikkulaisen ei tule jäädä lajinsa viimeiseksi.”

Tahattomasti siksi, että Tiusasen ei ollut suinkaan tarkoitus puolustaa Saimaan saariston kotitarvekalastajaa, joka Nestori oli, vaan päinvastoin uhrata hänet norpan suojelun nimissä. Tiusanen muisti laulun sanat väärin.

Tiusanen tuli osuneeksi norppasodan ytimeen: uhrataanko Nestori Miikkulainen norpan varjolla vai turvataanko myös Nestorille elämisen oikeus Saimaalla.

Juha Vainion laulussa Nestori Miikkulainen ja norppa ovat vielä sulassa sovussa ja samassa veneessä: kummastakin uhkaa tulla sukunsa viimeinen. Vasta viime vuosina kiihkeimmät luonnonsuojelijat ovat tehneet Miikkulaisesta norppakuolemien suurimman syntipukin.

Kyse ei ole vain keväisestä verkkokalastuskiellosta, vaan tavoitteena on kieltää verkkokalastus lopulta kokonaan. Esimerkiksi eräs norppatutkija sanoi minulle suoraan viime syksynä Oravissa, että Saimaan asukkaiden tulee norpan takia lopettaa ikiaikainen muikun kotitarvekalastuksensa.

Asetusluonnos 0,15 millin verkkolangan enimmäisvahvuudesta lopettaisi toteutuessaan suuremman kalan pyynnin Saimaan laajoilta norppa-alueilta pitkälti kokonaan jo toukokuusta alkaen.

Muilla pyydyksillä ei kotitarvekalastaja voi muikkua eikä juuri kuhaa ja siikaakaan pyytää.

Jos Miikkulaisen esikuva Nestori Reponen (1912-1982) olisi näkemässä, mitä kaikkea hänen nimissään nykyään puuhataan, hän kääntyisi haudassaan.

Nestori asui keskellä Saimaata Lintusalon saaressa ja elätti itsensä kyläseppänä ja kirvesmiehenä. Kuten kaikki muutkin saaristolaiset, myös Nestori sai tärkeän osan ravinnostaan Saimaasta. Muikku- ja kuhaverkot olivat järvessä tuon tuosta.

Vaikka enää omavaraistalous ei ole niin suurta maaseudulla kuin Nestorin aikaan, vieläkin sillä on merkitystä. Moni tulee toimeen vähällä rahalla, kun huomattava osa ruuasta tulee omasta kasvi- ja perunamaasta, itse pyydetystä kalasta, riistasta ja muista metsän antimista.

Saariston väki on käynyt kovin vähiin. Enää Nestorin kotikylässä asuu 10 ihmistä, kaikki olemme yli 50-vuotiaita.  Koko Puumalassa, Nestorin kotikunnassa, syntyi viime vuonna 7 lasta. Norppia syntyi sentään 9.

Näillä näkymin luonnonsuojelijoiden fundamentalistisiipi saa tahtonsa läpi piankin: Nestorin suku kuolee sukupuuttoon. Jäljelle jää sentään norppa.

Riitta Viialainen

Lintusalo, Puumala

Seuraavassa Hesaria varten tekemäni uusi alku, jota ei siis julkaistu sellaisenaan:

"Kuka suojelisi Miikkulaista?

Helsingin perspektiivistä on kovin helppo jaella tuomioita ”vapaa-ajan kalastajille” norppasodassa. Se on tietysti inhimillistä. Mitä kauempaa asioita katsotaan, sitä viisaammaksihan sitä tullaan kaikissa asioissa. Norppa-asiassa suurin viisaus on Brysselissä."

Ja tässä Hesarin toimituksen muotoilema alku:

"Kuka suojelisi Miikkulaista?

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin saimaannorppien suojelun kiristämisestä (Kotimaa 19. 3.). Helsingin perspektiivistä on kovin helppo jaella tuomioita vapaa-ajan kalastajille norppasodassa."

Ihanat värit, pääministeri

Minusta tuli nyt Mari-fani. Näin eilen tv-uutisissa Mari Kiviniemen kirkkaankeltaisessa puolipitkässä talvitakissa. Hetkeä aiemmin hän oli pinkissä pikkutakissa USA:n varapresidentin seurassa. Muulloinkin pääministerillä on ollut väriä päällä. Se on mahtavaa tässä kansassa, joka tuppaa pukeutumaan mustaan, harmaaseen ja ruskeaan talvisin.

Hyvät värit ja väriyhdistelmät virkistävät mieltä. Ainakin minun mieltäni. Muistan vieläkin, kun näin kerran Tarja Halosen tv:ssä kauniin vihreässä jakkupuvussa, jonka somisteena oli jotain oranssia. Oranssia Halosella on tietysti tukassaankin. Se oli superkaunis väriyhdistelmä!

Miehistä en muista kuin Björn Wahlroosin, joka olisi uskaltanut käyttää värejä muualla kuin solmiossa. Mutta niiden pinkkien housujen kanssa taisi olla joku tylsä tumma tai vaalea takki?

Värejä kansalle!

Protestoida minäkin haluaisin

Tekisi kovasti mieli protestoida vaaleissa. En tykkää tästä kaiken keskittämisestä.

Virastoja, kuntia ja palveluja pitää fuusioida ja asutusta keskittää, kun mukamas suuri on kaunista.Minusta siitä seuraa vain lisää byrokratiaa ja masennusta.

Mutta mitenkäs protestoisin? Jos äänestän persuja, oikein menee se, että se on protestiääni. Mutta entäs vaalien jälkeen? Olen samassa porukassa kaikenlaisten ei-ihmisten kanssa.

Mitä ihmettä se puolue voi vaalien jälkeen saada aikaan, kun porukka on niin sekalaista?

Suomenruotsalaisten Folktinget ihan pihalla

Suomenruotsalaisten Folktinget julkaisi K-kaupan Pirkka-lehden välissä liitteen, jossa kovasti yritetään vakuuttaa, kuinka kivoja suomenruotsalaiset ovat ja kuinka kivaa on osata ruotsia.

Ihan kiva julkaisu ja täydellä sydämellä tehty. Mutta. Eihän minulla tähänkään asti ole ollut mitään suomenruotsalaisia tai ruotsin kieltä vastaan. Hyvä rakas Folktinget, ei tässä pakkoruotsikeskustelussa tästä ole kysymys.

Yrittäkää nyt kuvitella itsenne vaikka tavallisen savolaispojan tai -tytön asemaan. Nykymaailmassa kaikkien on osattava englantia. Lisäksi on muita tärkeitä isoja kieliä, kuten venäjä ja kohta kiina. Esimerkiksi venäläisten kanssa ei läheskään aina pärjää englannilla. Jos mielii tehdä kauppoja, kannattaa osata venäjää.

Kun maailmaa varten pitää nykyään opiskella niin tavattomasti kaikenlaista, on turhauttavaa tuhlata ruutia asioihin, jotka eivät ole tärkeitä. Jos ei suunnittele virkamiesuraa suomenruotsalaisiin rannikkopitäjiin tai Ruotsiin, ruotsin kieli ei todellakaan ole tärkeä (pahoittelen, mutta näin on).

Ruotsin kieli on samanlainen pikkukieli kuin suomikin. Myös ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten pitää nykyään osata vähintään englantia. Puhutaan sitten keskenämme englantia, jos se on ainoa yhteinen kieli :)

Nimimerkki
Suomenruotsalaisista kovasti tykkäävä, laudaturin ruotsista kirjoittanut, mutta kielen pääosin 36 vuodessa unohtanut, koska ei ole sitä tarvinnut

Lehtomäki ei tiedä mistä puhuu

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki sanoi taas muutama päivä sitten TV:ssä sen, mitä aiemminkin, eli suunnilleen näin: kukaan ei ole hankkinut pienpuhdistamoa turhaan, koska eihän kukaan halua, että oma ympäristö on likainen.

No kyllähän se 10 000 euron puhdistamo on hankittu ihan turhaan, jos puhdasta tulee vähemmälläkin rahan upotuksella.

Nimimerkki 
Turhan pienpuhdistamon omistaja, joka ei asu rannalla eikä pohjavesien äärellä ja jonka 1990-luvun alussa rakennettu sakokaivo-imeytys-systeemi toimi koko ajan hienosti

Morsian palasi tuuliseen saareen

Juha Vainion laulussa Vanhoja poikia viiksekkäitä kävi niin, että Nestori Miikkulaisen morsian häipyi. Laulun mukaan "näin tuuliseen saareen ei naista saa asettumaan".

Laulun esikuva, Nestori Reponen, asui Puumalan Lintusalon saaressa, puolen kilometrin päässä paikasta, jossa nyt asumme. Ei tämä mikään erityisen tuulinen saari ole. Ihan tavallinen: silloin tuulee kovaa, kun tuuli on hurjana eikä sillä ole esteitä matkassa.

Esimerkiksi päärakennuksemme pihaan tuuli pääsee koillisesta pitkin peltoja puhaltaessaan ja Nestorin saunarantaan lounaasta pitkin Saimaan Vetojakoa rymytessään.

Nestorin aikana Saimaan saaristossa alkoivat ihmisen elinmahdollisuudet niukentua. Nuoret lähtivät hankkimaan koulutusta ja leveämpää leipää. Pientiloilla ei ollut enää tulevaisuuden näkymiä.

Mieheni vanhemmilla oli parhaimmillaan neljä lehmää, hevonen ja muutama kana. Loppuvuosina lehmiä oli enää yksi. Peltoa oli kaksi hehtaaria. Minusta he elivät onnellisina, vaikka mitään mukavuuksia sähköä, puhelinta ja töllötintä lukuun ottamatta ei ollut.

Tämä pientila palveli meidän perheen kesäpaikkana 25 vuotta sen jälkeen, kun vanhukset muuttivat kirkolle vanhusten rivitaloon. Pari vuotta sitten me muutimme mieheni kanssa tänne kaksistaan pysyvästi asumaan. Lapset ovat jo aikuisia. Mukaan tuli vain kaksi koiraa, jotka saivat täällä heti kolmannen kaverikseen.

Emme me suinkaan ole vielä eläkkeellä! Me paiskimme yhä töitä. Tietotekniikka ja Saimaan kehittyvä matkailu antaa taas elinmahdollisuuksia Saimaan saaressakin. Nestorin morsian on palannut takaisin!