Majatalon emäntä on ollut hiljaa pitkään, koska yrittäjän, opiskelijan ja palkkatyöntekijän yhdistelmä on täyttänyt valveillaoloajan niin tiuhaan, ettei edes entisaikojen itsestäänselvyydelle eli kaunokirjallisuudelle ole jäänyt yhtään aikaa.
Niin sanottujen ruuhkavuosienkin aikaan luin sentään iltaisin jotain kirjaa. Nyt, 6-kymppisenä yrittäjänä ja opiskelijana eivät edes illat riitä lukuharrastuksille. Tänä aikana suomalaiset kirjailijat ovat alkaneet kirjoittaa 5 cm paksuja romaaneja, kun viime vuosituhannen loppuvuosikymmeninä kotimaiset kirjailijat tyytyivät sentin paksuisiin tekeleisiin.
Tuolloin en näitä sentin paksuisia edes lukenut, ne olivat mielestäni huonoja (Olli Jalonen, Annika Idström etc.), petyin joka kerta, kun eksyin lukemaan näitä. Luin mieluummin käännettyä kaunokirjallisuutta. Tällä vuosituhannella kotimaiset nykykirjailijat ovat alkaneet tehdä töitä työnsä eteen ja lukisin heitä erittäin mielelläni vaan ei aika ole riittänyt kuin sen verran, että tiedän tason nousseen rajusti.
Mutta - elämä on normalisoitumassa Nestorinrannassakin. Emännällä oli esimerkiksi tänään aikaa käsitellä viikonloppuna saalistetut hirvenlihat, siistiä Lukan turkkia ja miettiä kaunokirjallisuutta. Majatalon emäntä palaa.
Riitta Viialainen
Majatalon emäntä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti