Pietarissa näköispatsaat ovat kiinnostavia - miksei meillä

Enpä osannut arvata, että voisin kiinnostua patsaista. Vietin Pietarissa viisi päivää kielikurssilla ja osana sitä tutustuimme kolmeen upeaan puistoon.

Etenkin Kesäpuisto "Летний сад" on täynnä tarinoita ja historiaa. Niitä elävöittävät muun muassa patsaat. Pitkin puistoa on erilaisiin allegorioihin liittyviä naishahmoja, kuten syksyä tai merenkulkua kuvaavat patsaat. Kiinnostavimpia ovat yllättäen kuitenkin historiallisia henkilöitä kuvaavat rintakuvat ja patsaat.

Ne ovat näköispatsaita, mutta ne eivät ole kaikki samannäköisiä, kuten meillä yleensä, vaan todella taidokkaita. Patsaisiin on saatu ilmettä ja persoonaa. Jokainen patsas on erinäköinen, kuten ihmisetkin ovat. Kasvonpiirteitä katsellessa alkoi väkisinkin miettiä sen ihmisen luonnetta ja elämää.

Joidenkin ilmeestä ja olemuksesta yllättyi: siis ennenkin ihmiset ovat voineet olla omalaatuisia persoonallisuuksia, aika boheemejakin. Miten tuo taiteilija mahtoi pärjätä sen ajan moraalisääntöjen puristuksessa? Tuo toinen taas näyttää ankaralta, kuten varmaan ennen vanhaan usein oltiin. Yllättävän moni näyttää kuitenkin kiltiltä.

Krylovin patsas kertoo satusedästä

Tällä reissullani en jostain syystä tajunnut ottaa kuvia juuri lainkaan. Harmittaa, etten ottanut Krylovin patsaasta kuvaa itse Krylovista vaan vain jalustasta, joka oli täynnä eläimiä. Krylov teki opettavaisia eläinrunoja, mistä saa jo jotain hajua patsasta katsellessa, vaikkei opasta olisi ollutkaan.

Krylovin kasvot olivat kuitenkin myös mieleenpainuvat. Niissä oli juonteita ja ilmettä. Krylov ei näytä pelottavalta vaan aika lempeältä jopa.

Krylovin patsaan jalusta on täynnä eläinhahmoja, jotka esiintyvät Krylovin runoissa. Patsas sijaitsee Pietarin Kesäpuistossa.

Nuori ja vihainen, nuori ja boheemi

Keväällä kävin Pietarin Venäläisessä museossa, joka on vanhempaan taiteeseen keskittyvä taidemuseo. Siellä koin oikeastaan jo tämän ahaa-elämyksen: Juutuin katselemaan potretteja, koska ne herättivät heti miettimään, minkälainen ihminen maalausta tai veistosta esittävä ihminen on ollut. Tässä muutama kuva:

Tämä taiteilija - olisiko ollut säveltäjä - näyttää nuorelta vihaiselta mieheltä. En tiedä, oliko.

Hän näyttää älykkäältä ja terävältä? (Anteeksi kuvan laatu, salamavalo  teki tepposet.)

Eikö näytä hiukan boheemilta? Ainakin osaa hymyillä. Myös aika mukavan tuntuinen nuori mies? (Anteeksi tämänkin kuvan laatu.)

Hauska romaanihenkilö

Pietarissa on myös mielikuvitushenkilöistä tehtyjä patsaita. Tässä yksi aivan uusi:

Tälläkin patsaalla on ilme. Mies näyttää aika itseensä tyytäväiseltä. Jopa diivalta?

Patsas kuvaa Ilf & Petrovin romaanin "12 tuolia" päähenkilöä. Hän sai jostain kuulla aarteesta, joka oli kätketty tuoliin. Niinpä hän ryhtyy etsimään tuolia. Romaani ilmestyi Neuvostoliitossa 1928. Se on veijaritarina, jossa irvaillaan nep-kauden epäkohdilla.

Tämän patsaan on pystyttänyt yksityinen yritys ulko-ovensa eteen. En muista, oliko kyse kahvilasta vai mistä. Joka tapauksessa patsaasta on tullut hyvin suosittu.

Pietarilaiset ovat kehittäneet uskomuksen, että patsaan nenää hieromalla rikastuu. Siksi nenässä on pysynyt patsaan alkuperäinen väri. Myös tuolissa istutaan ahkerasti, mikä näkyy sekin väristä.

Miksei myös meillä?

Matkailuyrittäjänä tulee väkisinkin mieleen, että emmekö myös me voisi hyödyntää patsaita tarinankerronnassa ja matkailukohteiden elävöittämisessä? Kai meillä vielä on taiteilijoita, jotka osaavat veistää patsaalle ilmeen?

Pietarin patsaissa ja vaikkapa siltakaiteisiin veistetyissä tai valetuissa kuvissa on myös se ominaisuus, että ne jännittävyydessään kiinnittävät lastenkin huomiota. Vai mitä sanotte sillan kaiteeseen valetuista päänkuvista, joissa hiusten paikalla luikertelee käärmeitä? Jo pikkulapset tietävät tarinan Medusasta, koska onhan vanhempien se kerrottava, kun lapset kysyvät.