Tässä huussissa on tyyliä

Tämä huussi sijaitsee eteläisellä Saimaalla upean, hiekkaisen Kyläniemen rannalla:

Eikö olekin tyyliä? Huussin lattia ja seinät on vuorattu italialaisella kivellä - joka ei ollut halpaa.

Minusta tämä kertoo siitä, että omistajat arvostavat kuivakäymälää.

Eläköön hajuton kompostikäymälä!

Omat kompostikäymälämme eivät ole näin hienoja, mutta kolmesta kahden seinät ja katto on jo maalattu. Ja kunhan vain ehditään, niiden viihtyisyyttä kyllä lisätään.

Vielä kerran: eläköön kompostoiva huussi!!

Mikä tämä on? Voiko sen syödä?

Tämmöinen oli tupsahtanut oven eteen muutaman metrin päähän nurmikolle. En löytänyt sienikirjoistani sitä. Korkeus on 18 cm ja lakin leveys 8,5 cm. Eniten se muistuttaa nuijakuukusta, mutta tämän lakki on aivan sileä. Vai ovatko piikit jo varisseet?

Tässä se pönöttää kuin joku patsas. (Nurmikko pitäisi näköjään leikata...)

Voisikohan tämän syödä? Poimin juuri elämäni ensimmäiset jauhosienet ja kun mielestäni ne eivät voineet olla muuta, söin ne. Olivat hyviä.

Tatit eivät ole enää mitään

Eilen löysin kolme ukonsientä, joista yksi oli valtava:

Miten tämän kuvan saisi oikein päin? En keksi.

Hyvä että mahtuivat koriin.

Voisiko tätä käyttää sateenvarjona?

Tässä kaikki kolme.

Suurin päätyi pannulle, muut kuivuriin.

Makutesti: ukonsieni päihitti matsutaken

Ei tullut palsamoinnista mitään. Matsutake päätyi pannulle. Löysin matsutaken jälkeen vielä ukonsienen ja testasimme toisen poikamme kanssa, kumpi on parempi. Oli ihmeellistä, kuinka erimakuisia sienet olivat, vaikka molemmat olivat herkullisia. Ukonsieni oli kummankin mielestä parempi. Aivan käsittämättömän hyvä.

Tässä on ukonsieni:

Löysin matsutaken!

Ehdin juuri ajatella, että nyt jos koskaan täällä pitäisi olla matsutakeja. Ja sitten, siinä se oli, vanhan metsätien reunassa. Täydellinen yksilö. Kuin suoraan sienikirjasta.

Tutkin ympäristön, mutta muita matsutakeja ei näkynyt. Ihan varmasti käyn huomenna läpi koko metsän suurennuslasilla!

Tässä vielä lisää kuvia matsutakesta ja muistakin sienistä, mitä osui koiria lenkittäessäni eteen metsäpolulla:

Miten matsutaken raskii syödä?? Voiko sen palsamoida?

Kymmenen syytä persujen jytkyyn

Näin Puumalan perukoilta tulee heti mieleen kymmenen syytä perussuomalaisten jytkyyn:

1. Hehkulamppuhullutus (energialamppu valaisee pihalla vasta, kun ihminen on jo poistunut paikalta).
2. Jätevesihullutus (maaseudun ihmisten annettiin tehdä kalliita ratkaisuja väärien tietojen varassa).
3. Ekomuovikassihullutus (biokassit ovatkin ympäristölle pahempia kuin tavalliset kassit).
4. Sähkölasku (vihreä energiauudistus otetaan tavallisen ihmisen lompsasta).
5. E10-bensiinihullutus (ei tarvinne selittää enempää).
6. Lihansyönnin demonisointi (perussuomalaisen miehen pitäisi ruveta rehuja syömään).
7. EU-nootit ja määräilyt (kuten norppa - etelän herrat luulevat tietävänsä meitä paremmin).
8. Pakkoruotsi (tiedämme tämän, vaikka Ruotsissa ei tiedetäkään).
9. Keskittäminen (kuntaliitokset, maalla asumisen demonisointi, "suuri on kaunista")..
10. Kreikka, Irlanti, Portugali... (tulee mieleen 90-luvun alun laman torjunta Suomessa ja mitä siitä seurasi).

Yhdestoista syy on ilmastomuutoksella moralisointi, mutta se on melkein kaikki nämä kymmenen yhteensä. Tuorein pahe on lemmikkieläimet, joiden ruuantuotannosta aiheutuu ilmastonmuutosta jouduttavia päästöjä. Kaiken muun vielä kestäisi, mutta ei tätä!

Ja vielä lisää ruotsia kouluun!

Herranen aika sentään. Nyt ne yrittävät vielä takoa lisää ruotsia koululaisparkojen päähän.

Euroopan neuvosto moittii Suomea siitä, että virkamiehet eivät pysty palvelemaan kunnolla ruotsiksi ja että ruotsin opetuksessa on ongelmia (radiouutiset tänään 13.4.2011).

Ja asian päällä oleva virkamies sanoo, että täytyy parantaa ruotsin kielen opetusta kouluissa. Voi itku sentään. Minä osasin ruotsia kuin vettä vaan lukion viimeisellä luokalla ja kirjoitin laudaturin. Mutta kun ei sitä kieltä tarvinnut sen koommin...

Kiinnostavaa, että näitä moitteita tulee Suomelle nykyään kuin liukuhihnalta milloin norpasta, nyt ruotsista ja seuraavaksi ties mistä. Jotenkin aina sopivaan aikaan, kun joku osapuoli täällä tuntee jääneensä alakynteen.