Kävin aamu-uinnilla

Tänä aamuna laituri oli peittynyt kuuraan ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kävin uimassa. 

Marraskuun kukkaloistoa

Muutamaa tuntia ennen pakkasten tuloa kasvimaalla näytti vielä tältä. Kuva on otettu 8. marraskuuta.

Kehäkukat jaksaisivat kukkia varmaan jouluun asti, jos ei olisi pakkasta.

Tässä huussissa on tyyliä

Tämä huussi sijaitsee eteläisellä Saimaalla upean, hiekkaisen Kyläniemen rannalla:

Eikö olekin tyyliä? Huussin lattia ja seinät on vuorattu italialaisella kivellä - joka ei ollut halpaa.

Minusta tämä kertoo siitä, että omistajat arvostavat kuivakäymälää.

Eläköön hajuton kompostikäymälä!

Omat kompostikäymälämme eivät ole näin hienoja, mutta kolmesta kahden seinät ja katto on jo maalattu. Ja kunhan vain ehditään, niiden viihtyisyyttä kyllä lisätään.

Vielä kerran: eläköön kompostoiva huussi!!

Mikä tämä on? Voiko sen syödä?

Tämmöinen oli tupsahtanut oven eteen muutaman metrin päähän nurmikolle. En löytänyt sienikirjoistani sitä. Korkeus on 18 cm ja lakin leveys 8,5 cm. Eniten se muistuttaa nuijakuukusta, mutta tämän lakki on aivan sileä. Vai ovatko piikit jo varisseet?

Tässä se pönöttää kuin joku patsas. (Nurmikko pitäisi näköjään leikata...)

Voisikohan tämän syödä? Poimin juuri elämäni ensimmäiset jauhosienet ja kun mielestäni ne eivät voineet olla muuta, söin ne. Olivat hyviä.

Tatit eivät ole enää mitään

Eilen löysin kolme ukonsientä, joista yksi oli valtava:

Miten tämän kuvan saisi oikein päin? En keksi.

Hyvä että mahtuivat koriin.

Voisiko tätä käyttää sateenvarjona?

Tässä kaikki kolme.

Suurin päätyi pannulle, muut kuivuriin.

Makutesti: ukonsieni päihitti matsutaken

Ei tullut palsamoinnista mitään. Matsutake päätyi pannulle. Löysin matsutaken jälkeen vielä ukonsienen ja testasimme toisen poikamme kanssa, kumpi on parempi. Oli ihmeellistä, kuinka erimakuisia sienet olivat, vaikka molemmat olivat herkullisia. Ukonsieni oli kummankin mielestä parempi. Aivan käsittämättömän hyvä.

Tässä on ukonsieni:

Löysin matsutaken!

Ehdin juuri ajatella, että nyt jos koskaan täällä pitäisi olla matsutakeja. Ja sitten, siinä se oli, vanhan metsätien reunassa. Täydellinen yksilö. Kuin suoraan sienikirjasta.

Tutkin ympäristön, mutta muita matsutakeja ei näkynyt. Ihan varmasti käyn huomenna läpi koko metsän suurennuslasilla!

Tässä vielä lisää kuvia matsutakesta ja muistakin sienistä, mitä osui koiria lenkittäessäni eteen metsäpolulla:

Miten matsutaken raskii syödä?? Voiko sen palsamoida?